16.-21.10.2013 Barcelona
Olen viimeisten päivien aikana toistellut useampaan kertaan fraaseja ”täällä on ihmisen hyvä olla” tai ”tännehän voisi vaikka muuttaa.” Tämä taitaa kertoa siitä, että pidän tästä Katalonian pääkaupungista. Ja miksi en pitäisi? Ilmat ovat aurinkoiset ja lämpimät, ihmiset kauniita ja iloisia, matkaseura loistavaa ja viinilitra maksaa vähemmän kuin vastaava määrä maitoa.
Olen viimeisten päivien aikana toistellut useampaan kertaan fraaseja ”täällä on ihmisen hyvä olla” tai ”tännehän voisi vaikka muuttaa.” Tämä taitaa kertoa siitä, että pidän tästä Katalonian pääkaupungista. Ja miksi en pitäisi? Ilmat ovat aurinkoiset ja lämpimät, ihmiset kauniita ja iloisia, matkaseura loistavaa ja viinilitra maksaa vähemmän kuin vastaava määrä maitoa.
Olin laskenut etukäteen
kalenterista, että Barcelonassa vietetään viisi yötä. Tein tämän
perusteella suunnitelmia, kuinka löydän kaupungin syvimmän
olemuksen. Tarkoituksena oli käydä ug-baareissa keskustan
ulkopuolella, haastatella paikallisia, käydä ehkä jollain
keikalla, futistakin olisi kiva nähdä paikan päällä ja ainakin
kaksi Lidliä löytäisin. Ja paskat. En olisi voinut olla enempää
väärässä. Viisi yötä Barcelonassa ei todellakaan riitä kuin
ihan pieneen pintaraapaisuun, joka saa sinut haluamaan sinne
uudestaan. Ensi kerralla varaan ainakin kaksi viikkoa.
Ryanair laskeutui Barcelonaan
odotetusti ajallaan. Kello alkoi lähennellä jo yhdeksää, mutta
ensimmäisenä lentokentän ovesta ulos astuessa välimerenilmasto
sai hymyn huulille. Bussiyhteys lentokentältä keskustaan löytyi
helposti, mutta sitten olikin edessä Escudellers housen, ensimmäisen
hostellimme löytäminen. Ensimmäisellä kysymällä espanjalainen,
englantia osaamaton, herrasmies huitoi La Ramblan suuntaan, joten
sinne lähdettiin härkätaistelijan rohkeudella. Katu jatkui loputtomasti, vaatteita liikaa,
laukkuja liikaa, ihmisiä helvetisti ja krapula. Starbucksissa olisi
ollut langaton netti, mutta sekin meni jo kiinni. Meidät ulos
heittänyt työntekijä neuvoi kuitenkin etsimään aukion ja
kääntymään vasemmalle. Eiköhän näillä pärjää. Oikean kadun
löydyttyä kävelimme senkin vielä varmuuden vuoksi muutamaan
kertaan päästä päähän. Hostellimme ei nimittäin hirveästi
mainostanut ulospäin. Olutta myyvä mies tarjoutui vapaaehtosesti
auttamaan meitä vielä oikealta ovelta, ihan väärään suuntaan
tietenkin. Hostellia pyörittävä nuori mies tuli kuitenkin
päästämään meidät sisälle ennen kun lähdimme seuraamaan
spurgun ohjeita. Oven avannut kikkarapää sai kättelyssä nimekseen
Matias. Esitellessään paikkoja Matias vaikutti olevan hyvin ylpeä
hostellistaan ja tämä varmasti vaikutti meidänkin
ensivaikutelmaamme. Nurkissa saattoi olla hieman pölyä ja
naapurissa narkkari, mutta tunsimme heti viihtyvämme täällä.
Olimme vahvasti sitä mieltä, että tästäkin etapista oltiin nyt
selvitty hengissä ja vieläpä kohtalaisen helposti.
Seuraavien päivien aikoina Varpu hämmensi kauneudellaan ja minä idioottimaisella käytökselläni pitkin vanhan kaupungin, eli Ciutat Vellan katuja. Tässä välissä olisi varmaan hyvä mainita, että Lidl etsittiin heti ensimmäisenä aamuna. Lidlistä hankitut tarvikkeet muuttuisivat herkulliseksi aamiaiseksi hostellin hyvin varustellussa keittiössä. Tutkimusmielessä halusin ottaa selvää, kuinka humalassa on turvallista Barcelonassa olla, joten suunnaksi ranta ja mukaan repullinen pilkkahintaista alkoholia. Voisihan lokakuisen illan paskemminkin viettää. Irkkupubin kautta hostellin patiolle juomaan rommia pikkutunneille. Täydellinen valmistautuminen tulevaan turistipäivän tuomaan kävelyyn. Varpu taisi jo tässä vaiheessa vuodattaa pari kyyneltä nähtyään varpaani.
Seuraavana aamuna heräsin
kuumuuteen. Krapulaista tämä olisi saattanut vituttaa, mutta
minulle se tarkoitti vain hyvää ulkoilusäätä. Suihkun, kahvin ja
paketillisen rakkolaastareita jälkeen olinkin valmis syventämään
tuttavuuttani Barcelonan kanssa. Sama jumala, joka suojelee meitä
juoppoja Suomessakin, johdatti meidät krapulaisen paratiisiin.
Katedraalin edestä avautuva tori edusti tapas-kulttuuria
kauneimmillaan. Nopealla arviolla puolisataa kojua, joista jokainen
tarjosi joko ruokaa tai juomaa. Torilla kuluikin pari tuntia, jonka
jälkeen sympaattiset pikkukujat ja massiiviset goottilaiset
rakennukset näyttivät entistä paremmilta. Jalkoihinkaan ei enää
sattunut.
Kolme yötä Escudellers housessa
kului huomaamatta, joten oli aika vaihtaa aluetta ja hostellia. Koska
Pariisin jälkeen olimme maailman kokeneimpia metron käyttäjiä, ei
siirtyminen Gràciaan
tuottanut ongelmia. Hostellikin löytyi tällä kertaa helpommin,
vaikkakin tälläkin kertaa luulimme olevamme väärässä paikassa.
Eihän nyt näin saatanan hienoa paikkaa kannata hostellina myydä?
Hostal Gasa Gracian erotti hotellista vain mahdollisuus tehdä itse
ruokaa. Keittiökin olin kuin ravintolasta. Hygieniahetken jälkeen kaupasta sangriaa ja illaksi Montjuïcin kukkulalle istuskelemaan ja katsomaan suihkulähdevaloshowta.
Tärkeimmät
nähtävyydet olivat vielä näkemättä, joten viimeiset päivät
kuluivat niitä kierrellessä. Eikä se yhtään hullummin käytettyä
aikaa ollutkaan. En tiedä, mitä huumeita Antoni Gaudi eläessään
käytti, mutta mielenkiintoni näitä aineita kohtaan heräsi.
Sagrada Familia, Casa Mila, Casa Batllo, Parc Güell
jne. jättivät minut omaperäisyydellään ja leikkimielisyydellään
ihmettelemään pitkiksi ajoiksi olemustaan. Jos kellossa olisi ollut
enemmän tunteja ja jaloissa enemmän virtaa, olisin voinut myös
kävellä Gràcian katuja pitempäänkin. Viisi yötä Barcelonassa
on kuitenkin kulunut ja on aika jatkaa matkaa Berliiniin. Tulen tänne
toistekin paremmalla ajalla. Ja pakkohan se on, koska Picasso-museo
jäi väliin.
Pointit
Barcelonasta:
- melko vapaata tykittelyä, ihmiset ottavat hyvinkin rennosti kaiken
- saatanan kansallismielistä porukkaa nuo kataloonit
- viini halvempaa kuin maito
- molemmat hostellit hyviä, Escudellers budjetille sopivampi ja kodikkaampi
- futista voi katsoa missä tahansa
- söpöjä pikkukatua paljon
- metrolla kulkeminen täälläkin naurettavan helppoa
- Antoni Gaudi oli nero
- melko vapaata tykittelyä, ihmiset ottavat hyvinkin rennosti kaiken
- saatanan kansallismielistä porukkaa nuo kataloonit
- viini halvempaa kuin maito
- molemmat hostellit hyviä, Escudellers budjetille sopivampi ja kodikkaampi
- futista voi katsoa missä tahansa
- söpöjä pikkukatua paljon
- metrolla kulkeminen täälläkin naurettavan helppoa
- Antoni Gaudi oli nero
tosi hyviä kuvia ja kirjotuskin oli hyvä nyt vain vähempi juopottelua t.äiti ;)
VastaaPoistaTästä saa vain väärän kuvan. Keski-Euroopplaisesti nautittiin alkoholijuomia.
VastaaPoistaKirjotustyyli on kyllä mehevä :D mukava lukea teän reissusta T:Soikku
VastaaPoistaTuo Sadun kommentti olisi voinut olla yhtä hyvin minun kirjoittama, mitäpä sitä toistelemaan :-). Terveisin toinen äiti :-).
VastaaPoistaIhanaa seurata teän reissua ;) Pitäähän se välillä paikallisia antimia nauttia. Nähän kirjootat ko Kalle Päätalo. :D Terveisin Päivi-täti
VastaaPoista