Berliini 21.-28.10.2013
Lähtökohdat Berliiniin olivat loistavat. Koska kaupungilla on erittäin mielenkiintoinen historia ja todella kehuttu yöelämä, varattiin aikaa suosiolla viikko. Taustatöitä tein enemmän kuin mistään muusta tämän reissun kaupungista. Maa oli myös ennestään tutuin, koska kävin keväällä katsomassa jalkapalloa Saksassa. Näin ollen tietyt tavat ja käytännnöt olivat jo tuttuja. Tiesin myös, miltä currywurst maistuu, ja suunnilleen, mitä olutta kannattaa tai ei kannata juoda. Muuttamisen ja sen tuoman sähläämisen välttämiseksi majoitus oli koko viikoksi Prenzlauer Bergin kaupunginosasta Apartment Schulzista. Näin pystyisimme käyttämään entistä tehokkaammin aikaa Berliinissä. Vituiksihan se kuitenkin sitten meni. Jonkinlainen karmavelka mauttomista juutalaisvitseistä tuli maksettavaksi paikassa, jossa ne eivät naurata ja ensimmäiset neljä päivää menivät kuumeesta ja flunssasta parantumiseen.
Kun vihdoin alkoi selvitä, että tulisin jäämään henkiin tuosta inhottavasta taudista, uskaltauduin ulkoilemaan. Prenzlauer Bergiä luonehdittiin matkaoppaissa ympäri internettiä ”taiteilijoiden suosimaksi alueeksi” ja siltähän nämä ihmiset todella näyttivätkin. Suorasanaisimmat voisivat haukkua hipeiksi, mutta suvaitsevaisena herrasmiehenä en tällaiseen alennu. Nämä takkutukat istuivat ravintoloiden ja muiden ruokapaikkojen terasseilla ja suurimmalla osalla notkui jotain erittäin maukkaan näköistä ruokaa edessään. Nälkähän siinä heräsi, joten ruokapaikan etsiminen oli ensimmäinen tehtävä. Ongelman tästä sai aikaan se tosiasia, että näitä paikkoja oli ihan järkyttävän paljon. Barcelonassa ei tullut kovinkaan usein itse tehtyä ruokaa, ja olimmekin sopineet, että täällä tekisimme enemmän. Tässä ei olisi kuitenkaan ollut mitään järkeä, koska lämpimän ruoan sai samaan hintaan ravintolastakin ja samalla säästi tiskaamisen. Eipä tullut sitten täälläkään tehtyä kuin aamu- ja iltapalat itse.
Perjantaina olo oli levännyt ja kamera ladattu, joten kaikki oli valmista turistipäivää varten. Tärkeimmät nähtävyydet olivat melko vittumaisten etäisyyksien päässä, varsinkin kun pimeä tulee jo viiden jälkeen. S- ja U-bahnit kulkivat kuitenkin sen verran hyvin, että kiitettävä osa kerettiin kiertämään. Joitain nähtävyyksiä, kuten East Side Gallery, jätettiin seuraavalle päivälle ja osa suosiolla seuraavalle Berliinin reissulle. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että ennemmin tai myöhemmin sellainen on taas edessä. Erityismaininnan annan holokaustin muistomerkille. Jollain täysin ihmeellisellä tavalla tuo kivikasoista muodostuva labyrintti oli melko vaikuttavan näköinen. Erityismaininta vielä niille urpoille, jotka kiipeilivät näiden päällä valokuvaamassa. Normaalisti en ole kovinkaan tiukkapipoinen, mutta jotain vitun kunnioitusta nyt.
Lähtökohdat Berliiniin olivat loistavat. Koska kaupungilla on erittäin mielenkiintoinen historia ja todella kehuttu yöelämä, varattiin aikaa suosiolla viikko. Taustatöitä tein enemmän kuin mistään muusta tämän reissun kaupungista. Maa oli myös ennestään tutuin, koska kävin keväällä katsomassa jalkapalloa Saksassa. Näin ollen tietyt tavat ja käytännnöt olivat jo tuttuja. Tiesin myös, miltä currywurst maistuu, ja suunnilleen, mitä olutta kannattaa tai ei kannata juoda. Muuttamisen ja sen tuoman sähläämisen välttämiseksi majoitus oli koko viikoksi Prenzlauer Bergin kaupunginosasta Apartment Schulzista. Näin pystyisimme käyttämään entistä tehokkaammin aikaa Berliinissä. Vituiksihan se kuitenkin sitten meni. Jonkinlainen karmavelka mauttomista juutalaisvitseistä tuli maksettavaksi paikassa, jossa ne eivät naurata ja ensimmäiset neljä päivää menivät kuumeesta ja flunssasta parantumiseen.
Kun vihdoin alkoi selvitä, että tulisin jäämään henkiin tuosta inhottavasta taudista, uskaltauduin ulkoilemaan. Prenzlauer Bergiä luonehdittiin matkaoppaissa ympäri internettiä ”taiteilijoiden suosimaksi alueeksi” ja siltähän nämä ihmiset todella näyttivätkin. Suorasanaisimmat voisivat haukkua hipeiksi, mutta suvaitsevaisena herrasmiehenä en tällaiseen alennu. Nämä takkutukat istuivat ravintoloiden ja muiden ruokapaikkojen terasseilla ja suurimmalla osalla notkui jotain erittäin maukkaan näköistä ruokaa edessään. Nälkähän siinä heräsi, joten ruokapaikan etsiminen oli ensimmäinen tehtävä. Ongelman tästä sai aikaan se tosiasia, että näitä paikkoja oli ihan järkyttävän paljon. Barcelonassa ei tullut kovinkaan usein itse tehtyä ruokaa, ja olimmekin sopineet, että täällä tekisimme enemmän. Tässä ei olisi kuitenkaan ollut mitään järkeä, koska lämpimän ruoan sai samaan hintaan ravintolastakin ja samalla säästi tiskaamisen. Eipä tullut sitten täälläkään tehtyä kuin aamu- ja iltapalat itse.
Perjantaina olo oli levännyt ja kamera ladattu, joten kaikki oli valmista turistipäivää varten. Tärkeimmät nähtävyydet olivat melko vittumaisten etäisyyksien päässä, varsinkin kun pimeä tulee jo viiden jälkeen. S- ja U-bahnit kulkivat kuitenkin sen verran hyvin, että kiitettävä osa kerettiin kiertämään. Joitain nähtävyyksiä, kuten East Side Gallery, jätettiin seuraavalle päivälle ja osa suosiolla seuraavalle Berliinin reissulle. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että ennemmin tai myöhemmin sellainen on taas edessä. Erityismaininnan annan holokaustin muistomerkille. Jollain täysin ihmeellisellä tavalla tuo kivikasoista muodostuva labyrintti oli melko vaikuttavan näköinen. Erityismaininta vielä niille urpoille, jotka kiipeilivät näiden päällä valokuvaamassa. Normaalisti en ole kovinkaan tiukkapipoinen, mutta jotain vitun kunnioitusta nyt.
Lauantaina olo alkoi olemaan jo sen verran terve, että olutkulttuuriin syventyminen tuntui hyvältä ajatukselta. Berliinin muurilla vietetyn piknikin jälkeen suuntasimme takaisin Prenzlauer Bergiin, jossa nautimme irkkupubissa livemusiikin säestämänä olutta. Täällä olisi viihtynyt vaikka koko illan, mutta halusimme tutkimusmielessä saada edes pienen tuntuman Berliinin yöelämään. Löysimme jonkinlaisen rock-klubin, joka ulkoiselta olemukseltaan vaikutti lupaavalta ja lupasi punk-musiikkia livenä. Sisällä todellisuus oli toinen. Keskinkertainen rock-bändi veivasi surkealle yleisölle, joka joi ylihintaista kaljaa. Hiljaisesta nurkasta löytyi pöytäfutis, joka oli huomattavasti bändin katsomista parempaa ajanvietettä oluen juomiseen. Lupasin mainita tämän yksityiskohdan, koska hävisin Varpulle tässä täysin idiootissa pelissä. Nousuhumalainen itseluottamus päätti täysin vasten järkeä, että seuraavakin paikka löytyisi kävellen paikallisilta kysymättä. Näinhän se ei tietenkään mennyt. Käveltyämme noin viisi kilometriä ja nautittuani homobaarissa oluen sekä mieltälämmittävän annoksen viiksekkäiden miesten huomiota, tajusimme pyytää neuvoa. Junailimme toiseen kaupunginosaan, josta meidät neuvottiin johonkin ylisuurta Sedulaa muistuttavaan klubiin. Pienen pyllyn heiluttamisen jälkeen olin valmis nukkumaan, vaikkakin junaa odotellessa paikallisen kanssa jutellessa selvisi, että nämä olivat vielä lähdössä jatkamaan iltaansa jonnekkin teknohelvettiin. Kello oli kuitenkin neljä ja hyvin suomalainen sisäinen kelloni tietää sen olevan lauantai-iltana kotiinmenoaika.
Alkuperäinen sunnuntai-suunnitelmani oli mennä
katsomaan Union Berlinin peliä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut,
mutta eipä ole matsin missaaminen ikinä vituttanut näin vähän.
Urheilutapahtuman tunnelma korvaantui itselleni paljon vieraammalla
tunnelmalla. Ihan muutaman sadan metrin päässä, Mauerparkissa,
järjestetään nimittäin sunnuntaisin valtava ulkoilmakirpputori,
jonka ympärille on muodostunut kaikkea oheistoimintaa
katukoripallosta livemusiikkiin, ja muuten vain rentoon olemiseen.
Jos ajattelisi joskus edes tuntia pidemmälle, olisi tänne voinut
ottaa vaikka piknik-eväitä mukaan tai edes pienen summan käteistä,
niin olisi voinut olla vielä hauskempaa. Ensi kerralla sitten.
Illaksi olimme varanneet pöydän erittäin kehutusta
ravintolasta nimeltään The Bird. Kyseessä ei ole niin hieno
paikka, että se pöytävarauksen vaatisi, vaan yksinkertaisesti niin
helvetin suosittu, että ilmankaan ei pääse. Muiden viettäessä
lihatonta lokakuuta, olemme etsineet täydellistä hampurilaista
(sinänsä saatanan tyhmää, koska jokainen tietää sen löytyvän
Torniosta Meerin grilliltä) ja odotukset tälle paikalle olivat
kovat. Eikä se todellakaan tuottanut pettymystä. En ala sen
kummemmin selittämään tätä orgamia suussa, jokainen käyköön
itse. Tähän asti kuvani saksalaisista oli ollut hieman
ristiriitainen, koska he polttivat Lapin, mutta toisaalta toivat
Lidlin maailmalle. Tämä paikka kruunasi kuitenkin elämäni toisen
Saksan vierailun siihen malliin, että kuvani tästä maasta ja sen
kansalaisista on toistaiseksi pelkästään positiivinen. Tämän
enempää ei kuitenkaan ollut tällä erää aikaa tutustua, koska
lento Kuala Lumpuriin lähtisi seuraavana päivänä. Kiitos tästä
Berliini, nähdään taas.
Pointit Berliinistä:
- kieli on edelleen ihan järkyttävän ruma
- Varpu on nälkäsenä jumalattoman kiukkunen
- The Bird on ainoa todellinen haastaja Meerin grillille
- aikaa on hyvä varata
- sen verran iso kaupunki, että liikkuminen paikasta toiseen vie aikaa
German Language
Yellow
The Bird
No olipa kurjaa, että siihen sairasteluun meni niin monta päivää. Mutta hyvä kuitenkin, että olette terveitä nyt, kun olette jo ehtineet sinne maapallon toiselle puolelle :-).
VastaaPoista