Vyölaukullinen Pariisia

Hyvä ystäväni Jari Sillanpää kuvaili kaipuutaan Pariisista Helsinkiin sanoilla: ”Kuin Notre Dam, ois sortunut.” Nyt pari kokonaista päivää muodin ja kulttuurin mekassa viettäneenä ymmärrän Jaria paremmin. Alustavat tietoni Pariisiin pohjautuivat Henry Millerin kirjaan Hiljaiseloa Clichyssä, Disneyn Notre Damen kellonsoittajaan, paikalliseen futisjengiin ja muutaman Pariisi-perverssin aivopesuun. Kieltä olin kuullut Kaurismäen Le Havresta ja alelaarista ostamastani ranskalaisesta pornoelokuvasta. Yleistietona tiesin Louvren, Eiffelin ja Notre Damen. Luotin myös stereotypiaan, jonka mukaan pariisilainen ihminen on tyylikäs, töykeä ja englantia taitamaton.

Olimme tehneet itsellemme muutamia sääntöjä. Yksi oli lentokentällä ajoissa oleminen ja tähän väittämään saatiinkin vahvistus heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lähtevien lentojen taululta ei löytynyt nimittäin samaa Pariisin lentoa, joka meidän lipuistamme löytyi. Hetkellisen panikoinnin ja kyselyn jälkeen kuitenkin selvisi, että lentosuunnitelmaa oltiin vain muutettu, meille tietenkään kertomatta. Alustavaan suunnitelmaan saatiinkin yksi kaupunki lisää ja SAS kuljetti meidät Oslon kautta Pariisiin.

Varpun ystävä Saara oli luvannut majoittaa meidät Ranskan vierailullamme. Kuten kovin usein aikaisemminkin Googlen tarjoama karttapalvelu oli ystävä tyhmän turistin hädässä. Charles de Gaullen lentokentältä RER-junan ja metron yhdistelmä kuljetti meidät melko lähelle oikeaa osoitetta. Tässä vaiheessa pystyi hyvällä omatunnolla toteamaan, että ensimmäisestä etapista oli selvitty hengissä. Eiffel-tornin huippu näkyi ikkunasta ja kummankaan hermot eivät olleet vielä kertaakaan mennyt. Nukuin Saaran levittämällä sohvalla paremmin kuin kuukausiin.

Seuraava päivä oli ainoa, jonka aikana olisi kokonainen vuorokausi aikaa tutustua Pariisiin. Ensimmäiset hämmennyksen hetket koin huomatessani, että ranskalainen parveke ei ole vittuilakseen nimetty ranskalaiseksi, vaan jokaisella asunnon omistajalla ja vuokralla elävällä oli oikeasti tuollainen naurettava uloke talossaan, johon yksikään yli neljänkymmenenkahden kengän koolla ei mahdu. Toinen silmään pistävä asia oli ihmiset. Ranskalaiset ovat todellakin tyylikkäästi pukeutuneita, sitä ei käy kieltäminen. Jopa pienet lapset näyttivät salonkikelpoisilta minuun verrattuna. Ihmeelliseksi tämän asian kuitenkin teki ihmisten persoonattomuus. Jokaiseen Viitasaarta isompaan kaupunkiin yleensä mahtuu monenlaisen alakulttuurin edustajia, mutta tässä Euroopan suurkaupungissa massasta erottuivat vain metroasemilla hengaavat kodittomat. Arkkitehtuuri ei kuitenkaan tuottanut pettymystä. Onhan Pariisi aivan saatanan kauniisti rakennettu kaupunki. Annan jokaiselle ihmiselle oikeuden rakastua tähän kaupunkiin.

Epäinhimillisen kävelymatkan jälkeen olimme kiertäneet tärkeimmät nähtävyydet ja nähneet kaupunkia mielestämme tarpeeksi. En jaksa edes kirjoittaa ylistävää adjektiiviluetteloa kuvaillakseni tarkemmin rakennuksia. Eiköhän Varpun laittamista valokuvista voi jokainen itse muodostaa mielipiteensä. Myös Googlen tarjoama kuvahakupalvelu on jokaisen ulottuvilla. Kaupungin kauneus, kulkemisen selkeys ja Lidlin löytyminen rauhoitti mieltä sen verran, että oli hyvä aloittaa matsipäivään valmistautuminen.

Pointit Pariisista (ranskalaisilla viivoilla tottakai):

- ihmisten pukeutuminen tyylikästä, mutta arkaa

- ranskalainen parveke ei ole täällä vitsi

- sipulikeittoa ei löytynyt, mutta viiniä saa kohtuulliseen hintaan joka puolelta

- puisto meni pimeän tullen kiinni

- ranskaa olisi hyvä osata edes vähän alusta

- julkisia ei kannata pelätä, säästää jalkoja ja hermoja (metrolippu 1,70 euroa)

- pienimuotoinen pettymys, mutta en ihmettele tietyn väestön kiimaa tätä kaupunkia kohtaan

- Ikkelän Saara on ihana ihminen