Kuala Lumpur 29.10-5.11.2013
Koko viikon oli tarkoitus päivittää blogia. Aloitinkin kirjoittamisen monta kertaa, mutta sitten ei vain syystä tai toisesta kerennyt tai pystynyt. Tämä ensimmäinen viikko Malesiassa on kuitenkin mennyt pitkälti ihmetellessä, joten pahoittelen, jos tästä yhdestä kirjoituksesta tulee sietämättömän pitkä. Aluksi piti kuitenkin selvitä aikaerosta, sen jälkeen pari päivää meni kulttuurishokissa, mahakaan ei välittömästi ruokaan tottunut, ilmastoon piti myös tottua, paikallisten vilpittömän ystävällinen käytös kummastutti, hostelli meni kertaalleen vaihtoon ja kaiken lisäksi piti ehtiä tekemäänkin Kuala Lumpurissa jotain. Yritän kuitenkin parhaani mukaan tältä istumalta selittää yhtä elämäni hienoimmista viikoista muutamalla rivillä.
Ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen tapahtui Berliinin lentokentällä. Onneksi olimme tapojemme mukaan ajoissa, nimittäin check-inin aikana selvisi, ettemme pääsisi koneeseen ennen kuin meillä olisi joku lento Malesiasta pois kolmen kuukauden sisään. Hetken sähläämisen jälkeen otimme joulukuulle paluulennon Amsterdamiin, ja alusta asti auttavaisesti toiminut Qatar airwaysin henkilökunta päästi meidät vielä lennolle. Parin tunnin vaihto Dohan lentokentällä, jossa saimme ihmetellä paikallisia sheikkejä, jonka jälkeen saavuimme Kuala Lumpuriin. Lentokentältä keskustaan pääsi vaivattomasti junalla, jonka jälkeen jatkoimme taksilla matkaa Chow Kitin alueelle. Taksikuski ihmetteli hieman ääneenkin, minkä takia olemme juuri tuolle alueelle menossa, kun ei sinne kukaan muukaan enää mene ja Hostel Cosmopolitanin löytäminen tuotti hänellekin ongelmia. Hostelli ei ollut kummoinen, mutta kyllähän siellä nukkuisi. Kissa-allergia, puuttuvat vessanovet, jonku helvetin malesialaisen luokkaretken ilmestyminen samaan hostelliin ja yleinen ankeus saivat kuitenkin ensimmäisen yön jälkeen aikaan päätöksen vaihtaa toiseen hostelliin. Chow Kitissä kävellessämme emme nähneet yhtään länsimaalaista ja ihmiset katselivat paheksuvasti, miksi annan Varpun kävellä ilman huntua, joka vain pahensi kulttuurishokkia, joten päätimme siirtyä suosilla Chinatowniin.
Koko viikon oli tarkoitus päivittää blogia. Aloitinkin kirjoittamisen monta kertaa, mutta sitten ei vain syystä tai toisesta kerennyt tai pystynyt. Tämä ensimmäinen viikko Malesiassa on kuitenkin mennyt pitkälti ihmetellessä, joten pahoittelen, jos tästä yhdestä kirjoituksesta tulee sietämättömän pitkä. Aluksi piti kuitenkin selvitä aikaerosta, sen jälkeen pari päivää meni kulttuurishokissa, mahakaan ei välittömästi ruokaan tottunut, ilmastoon piti myös tottua, paikallisten vilpittömän ystävällinen käytös kummastutti, hostelli meni kertaalleen vaihtoon ja kaiken lisäksi piti ehtiä tekemäänkin Kuala Lumpurissa jotain. Yritän kuitenkin parhaani mukaan tältä istumalta selittää yhtä elämäni hienoimmista viikoista muutamalla rivillä.
Ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen tapahtui Berliinin lentokentällä. Onneksi olimme tapojemme mukaan ajoissa, nimittäin check-inin aikana selvisi, ettemme pääsisi koneeseen ennen kuin meillä olisi joku lento Malesiasta pois kolmen kuukauden sisään. Hetken sähläämisen jälkeen otimme joulukuulle paluulennon Amsterdamiin, ja alusta asti auttavaisesti toiminut Qatar airwaysin henkilökunta päästi meidät vielä lennolle. Parin tunnin vaihto Dohan lentokentällä, jossa saimme ihmetellä paikallisia sheikkejä, jonka jälkeen saavuimme Kuala Lumpuriin. Lentokentältä keskustaan pääsi vaivattomasti junalla, jonka jälkeen jatkoimme taksilla matkaa Chow Kitin alueelle. Taksikuski ihmetteli hieman ääneenkin, minkä takia olemme juuri tuolle alueelle menossa, kun ei sinne kukaan muukaan enää mene ja Hostel Cosmopolitanin löytäminen tuotti hänellekin ongelmia. Hostelli ei ollut kummoinen, mutta kyllähän siellä nukkuisi. Kissa-allergia, puuttuvat vessanovet, jonku helvetin malesialaisen luokkaretken ilmestyminen samaan hostelliin ja yleinen ankeus saivat kuitenkin ensimmäisen yön jälkeen aikaan päätöksen vaihtaa toiseen hostelliin. Chow Kitissä kävellessämme emme nähneet yhtään länsimaalaista ja ihmiset katselivat paheksuvasti, miksi annan Varpun kävellä ilman huntua, joka vain pahensi kulttuurishokkia, joten päätimme siirtyä suosilla Chinatowniin.
Chinatown löytyi kohtalaisen helpolla
julkisten liikenneyhteyksien avulla, kuten myös seuraava
hostellimme, Reggae guesthouse. Se oli pari markkaa kalliimpi kuin
edellä mainittu Cosmopolitan, mutta täyttä luksusta edelliseen
verrattuna. Huoneet, suihku-vessa yhdistelmät ja oleskelutilat
olivat siistit, henkilökunta ystävällistä, sijainti loistava ja
alakerrassa sijaitsevasti Reggaebarista sai olutta, ruokaa sekä
mahdollisuuden pelata biljardia. Chinatown alueena vaikutti myös
hyvin paljon pehmeämmältä laskeutumiselta Aasiaan, koska onhan
tämä nyt aivan eri maailma kuin mihin Euroopassa on tottunut.
Seuraavat viisi yötä menikin sitten vaihtamatta, vaikka Varpu nyt
jotain helvetin ötököitä täältäkin löysi. Reggaebarissa
ollessani minua odotti hieman ötökkää isompi yllätys, kun
ystäväni Auranevan Iiro tuli koputtamaan olkapäähän. Tuo
partasuu, jonka naamasta olisi voinut voinut päätellä hänen
olleen kahden kuukauden sijaan kaksi vuotta reissussa, oli juoninut
yhdessä Varpun kanssa minun yllättämisestäni.
Ensimmäiset pari päivää
Chinatownissa opeteltiin perusasioita. Liikkumisen perussääntönä
voisi pitää, että joko menet rohkeasti tien yli tai odotat pari
tuntia sopivaa saumaa. Syöminen myös vaati tietynlaista rohkeutta.
Joko menet ennakkoluulottomasti syömään tai siedät nälkääsi.
Tietysti täältäkin kaikki saatanan Mäkkärit tai Subwayt olisi
löytynyt, mutta melko yksipuoliseksi olisi ravinto käynyt. Melkein
samaa ruokaa löytyi myös hyvin moneen hintaan, joten siinä
mielessä ei aina kannattanut mennä siihen lähempinä katua
olevaan. Pikkuhiljaa alkoi myös tottua siihen, että ihmiset voivat
olla ystävällisiä ja kohteliaita ilma taka-ajatuksiakin. Ymmärrän,
että torialueilla, joissa ihmiset tekevät elantonsa myymällä
tuotteitaan, ihmiset käyttäytyvät näin, mutta tätä tapahtui
erittäin paljon myös näiden alueiden ulkopuolella. Naisiahan nämä
eivät jututa, mutta minulta kysyttiin jatkuvasti kuulumisia, mistä
olen kotoisin ja olenhan viihtynyt Malesiassa. Osa toki vain tyytyi
hymyilemään ja moikkailemaan, että se siitä pelätystä
muukalaisvihasta. Myös Iiron läsnäolo kokeneempana matkustajana
rauhoitti mieltä, joten hommasta alkoi toden teolla
nauttimaan.
Perjantaihin mennessä olimme Varpun kanssa
molemmat sitä mieltä, että olemme kotiutuneet Kuala Lumpuriin sen
verran hyvin, että olisi turvallista viettää ilta nostellen
ystävyyden maljaa Iiron kanssa. Alkuillasta kävimme tarkistamassa
vielä kaksoistornit, mutta sen verran kylmäksi ne jättivät, että
oli ihan luontevaa jatkaa iltaa pussikaljan parissa. Parin tunnin
päästä löysin itseni pelaamasta biljardia maailman vittumaisimman
skotin kanssa. Juuri, kun luulin tuon kusipään pilanneen
fiilikseni, Varpu sattui keskustelemaan malesialaisen enkelin kanssa.
Tämä herrasmies lupautui viemään meidät hostelimme toisen paikan
klubille, jossa järjestettiin jonkinlaiset Liisa ihmemaassa-bileet.
Mies ei kuitenkaan ajanut pyydettyyn paikkaan ja epäilykset
heräsivät. Siinä sitten selität äitille, että tulit ryöstetyksi
ja raiskatuksi, kun lähdit tuntemattoman mafioson kyytiin
Malesiassa. Ajatus tästä hävetti valmiiksi, mutta vielä enemmän
hävetti, kun huomasimme ääneen mainitut epäilyksemme vääriksi.
Mies vain vei meidät mielestänsä paremmalle klubille, jossa hän
tunsi kaikki henkilökunnasta lähtien. Kun olin muutaman tunnin
opettanut paikallisille bailaamisen alkeita, hän vei vielä meidät
hostellin ovelle, jotta pääsisimme turvallisesti
nukkumaan.
Lauantai meni ymmärrettävistä syistä levätessä
ja syödessä, mutta sunnuntaille saatiin sentään suunnitelmia
aikaseksi. Heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä
selkäkipuihin, enkä saanut enää nukuttua. En antanut tämän
kuitenkaan häiritä sitä, että olin aamuksi sopinut treffit Iiron
kanssa ja menisimme islamilaisen taiteen museoon sekä Kuala Lumpurin
päämoskeijaan. Varpu saisi vapaata minusta ja pääsisi
shoppailemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Islamilaisen taiteen
museossa sai helposti pari tuntia kulumaan. Tämä vierailu avasi
entisestään silmiäni tuosta aikaisemmin yllättävän
tuntemattomaksi jääneestä uskonnosta. Moskeijassa alkoi
valitettavasti rukoushetki juuri, kun saavuimme ovelle, joten meillä
ei sinne ollut asiaa ja jouduimme siirtämään vierailumme illaksi.
Varpu oli selvinnyt shoppailureissultaan hengissä ja liittyi
seuraamme, kun lähdimme katsomaan aukiota, jossa Malesian lippu on
ensimmäisen kerran vedetty salkoon itsenäisyyden merkiksi. Ruoan
jälkeen lähdimme Iiron kanssa takaisin moskeijalle, jossa
vierailuaika oli jo alkanut. Sisällä pitkien housujen tuottama
kuumuus ei enää haitannut, kun uppouduin kuuntelemaan jonkun nuoren
muslimimiehen tarinointia tästä moskeijasta ja islamista
ylipäätään. Muslimit ovat hyvin ylpeitä saadessaan esitellä
heille tärkeää paikkaa ja juttua olisikin riittänyt varmasti
loputtomiin. Mielenkiintoinen fakta oli se, että tähän kohtalaisen
pieneen tilaan ahtautuu joka perjantai noin 15000 ihmistä ja määrät
ovat todellakin pieniä verrattuna isompien moskeijoiden miljooniin
käviöihin. Tämä hieman erilainen sunnuntai kruunautui muutaman
tuopilliseen Reggaebarissa. Annoimme myös ranskalaisille huolella
kuokkaan biljardissa, vaikkakin säännöt täällä ovat aivan
täysin perseestä.
Maanantaille oli suunnitelmia vaikka
minkälaisen puistovierailun ja Batu-luolien muodossa, mutta päivä
meni pitkälti nukkuessa. Kävimme kuitenkin illasta syömässä
taivaallista katuruokaa ja sain juomaksi kauan kaipaamaani
porkkanamehua. Tiistaina ennen lähtöä Penangiin olimme jo ennen
yhdeksää liikkeellä ja paikkasimme maanantain laiskottelun
käymällä kuntoilemasa Batu-luolien portailla. Kaiken kiipeämisen
jälkeen oli pakko myöntää, että onhan se vaikuttava näky.
Reilun kymmenen kilometrin päästä pilvenpiirtäjistä löytyi
vuosisatoja vanhoja luolia, jossa hindut pitivät uskonnollisia
menojaan ja turistit ruokkivat joka puolella vipeltäneitä apinoita.
Hetken hämmästelyn ja satojen portaiden jälkeen oli kuitenkin aika
lähteä syömään Iiron kanssa viimeistä yhteistä ateriaa. Me
jatkaisimme sen jälkeen Penangin Georgetowniin ja Iiro ainakin
jossakin vaiheessa Indonesiaan, jos nyt oikein ymmärsin. Tässä nyt
jonkinlainen nopea tiivistelmä kuulumisista, lyhyestä virsi
kaunis.
Pointit Kuala Lumpurista:
- helppo tutustuminen Aasiaan
- vaikkakin on muslimivaltio, niin eri uskontojen edustajat elävät ihailtavasti sovussa
- islam ei ole pelottava
- ruoka syödään puikoilla tai haarukalla ja lusikalla, intialaiset oikealla kädellään
- ruoka on hyvää ja syöminen kivaa
- ihmiset voivat olla ystävällisiä vilpittömästi
- sään pystyy katsomaan kellosta (kahdelta paistaa aurinko, kuudelta ukkostaa ja sataa jne.)
- kalja kallista, muuten melko halpaa
- maksakaa mielummin muutama markka enemmän älkääkä menkö Hostel Cosmopolitaniin
- kenkiä ei käytetä missään sisätiloissa, varsinkaan pyhissä paikoissa
- pujottelu autojen seassa pakollista
- ilmeisesti hostellin henkilökuntaan kuulunut intialaisheppu oli joka puolella, ihan paras jätkä!
- iso kiitos Qatar Airwaysille ja Varpun vanhemmille, että ylipäätään päästiin koneeseen
Kylläpä oli taas hienosti kirjoitettu viikon tapahtumat ja hienoja kuvia alkaa äiteellä olla jo ikäväki <3
VastaaPoistaKuinka eilen missasinkaan tämän postauksen, yleensä käyn vähän väliä tsiikailemassa, josko olisi tullut uutta tarinaa :-)! Kiva kuulla kuulumisia, näitä on mukava lukea ja hienoa, että Iirokin on tallessa ja hyvinvoiva!
VastaaPoistaOonko tyhmä, kun en osaa liittyy lukijaks tälle blogille 8( Ihan huippua juttuu!
VastaaPoistasiinä jonkun muun ohje kuvien kera, en viitsinyt alkaa jaarittelemaan. :) katsotaan, jos jossain kohtaa saisin tuohon etusivulle subscribe -nappulan, mutta sillä välin: http://uino.indiedays.com/2012/08/29/miten-seurata-bloggerin-kautta/
Poista-Varpu