Penang 5.-19.11.2013
Kirjoitan tätä hieman elämää nähneestä paatista, jolla matkaamme Langkawille. Olkoon tämä siis jäähyväisviestini samalla, jos meri ei ole meille armollinen. Rakastan teitä kaikkia. Matka Penangiin ei myöskään ollut niin mutkaton, kuin olimme alunperin suunnitelleet. Oikean bussin löytämiseen sai terminaalissa apua pyytämättä ja penkit olivat täydelliset muutaman tunnin unille. Puolessa välissä matkaa kuitenkin heräsin, kun bussi pysähtyi ja kaikki käskettiin ulos. Bussi oli nimittäin alkanut savuttaa sen verran paljon, ettei matkaa voitu jatkaa kyseisellä kulkuneuvolla. Koska olimme noin puolessa matkassa, ympärillä oli pelkkää jylhää vuorimaisemaa. Seuraavaa bussia voisi joutua odottamaan pari tuntia keskellä ei yhtään mitään. Paikalle pysähtyneen bussin kuljettaja oli kuitenkin sen verran ystävällinen, että saimme jatkaa loppumatkan toisen bussin tavaratilasta löytyneeltä sohvalla. Tämä meni kuitenkin eri paikkaan, josta olimme reitin hostelliimme tarkistaneet, mutta rehellisen oloinen pimeän taksin kuljettaja vei meidät perille muutaman euron korvausta vastaan. Malabar Innin ystävällinen henkilökunta esitteli pikaisesti siistin oloisen seuraavan kahden viikon kotimme ja näytti kartalta sopivat paikat illan ruokailuun. Penangin pääkaupunki Georgetown näytti ensisilmäyksellä hieman ränsistyneeltä, mutta kauniilta.
Aikaa oli varattu pari viikkoa ja Malesiaan totuteltu jo viikko Kuala Lumpurissa, joten Georgetownissa saisi harrastaa hieman arkeakin ilman minkäänlaista kiirettä. Kaupungin monipuolisuuden puolesta tekemistä riittikin helposti näinkin pitkäksi ajaksi. Ensinnäkin Georgetown on Unescon maailmanperintökohde, sitä pidetään jonkinlaisena aasialaisen ruoan mekkana ja muutaman kymmenen sentin bussilipulla pystyy vierailemaan vaikkapa maustetarhalla, perhosfarmilla, kasvitieteellisessä puutarhassa, rannalla tai luonnonpuistossa. Ensimmäiset päivät kuitenkin katseltiin ihan rauhassa ympärille ja kuvailtiin hyvin mielikuvituksellisia seinämaalauksia. Hyvin pian huomasimme, että liikkuminen tässä kaupungissa on yhtä helvettiä, koska tiet ovat luultavasti suunniteltu muutamalle hevoskärrylle ja kävelijälle satojen tuhansien skoottereiden ja autojen sijaan. Jumalaisen hyvää ruokaa sai kuitenkin joka puolelta erittäin kohtuulliseen hintaan, joten kiukuttelu jäi vähemmälle. Toinen välittömästi silmään pistänyt asia oli kaupungin rentous ja jonkinlainen eurooppalaisuus. Britit ovat jättäneet tänne jälkensä ja kaupunki on hyvin kiinalaisvaltainen, joka vähentää huomattavasti islamin näkyvyyttä katukuvassa ja jokapäiväisessä elämässä, bisseäkin sai melkein mistä tahansa.
En oikeastaan odottanut tältä etapilta mitään muuta kuin syömistä. Aika kuitenkin kului laittoman nopeasti, koska ihmeteltävää riitti joka puolella. Yksi asia kuitenkin vitutti aivan järkyttävän paljon, nimittäin jatkuva meteli. Hostellissa oli remontti päällä, vieressä rakennustyömaa ja kaduilta kuului epätoivoisten autoilijoiden tööttäilyt. Ensimmäinen pakomatka meteliltä tehtiinkin kasvitieteelliseen puutarhaan. Tästä innostuneena heti seuraavana päivänä bussi vei meidät rannalle. Poltettuani rannalla askillisen tupakkaa ja ihoni jalkapöytiä myöten kestin taas meteliä paljon paremmin. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että Penang on loistava matkakohde reissaamisen profiilista riippumatta. Hiekkarantojen lähistöllä oli moderneja hotelleja vieri vieressä hierontoineen ja pirattivaatekojuineen, Georgetown sopii kaupunkilomailuun yöelämänsä, nähtävyyksiensä ja kulinarististen houkutteidensa kanssa ja HC-matkaajat voivat vaeltaa vuoristossa niin paljon kuin jalat ja pää kestävät. Pienimuotoista vaellusta kokeilimme itsekin luonnonpuistossa. Tämä olikin varmasti koko reissun parhaita kokemuksia, vaikka jalat olivatkin sen jälkeen jumissa ja paita hiestä märkä. Kyllähän muutama tunti keskellä sademetsää itseään fyysisesti koetellen rauhoittaa mieltä kummasti.
Kaksi viikkoa kuitenkin kului ärsyttävän nopeasti ja on aika jatkaa matkaa Langkawille juuri, kun Malabar Inn alkoi tuntumaan kodilta, kaduilla osasi jollain tavalla liikkua ja pieni pala sydämestä jäänyt ruokaparatiisiin nimeltä Red Garden. Toisaalta kalja Penangissa on niin saatanan kallista, ettei synttäreitä kannata viettää täällä, vaan verovapaalla paratiisisaarella. Niin suuri sosiaalipornon ystävä minusta ei ole blogin kirjoittamisesta huolimatta tullut, että tämän enempää jaksaisin arkista olemista kuvailla. Toivottavasti Varpu laittaa tähän paljon valokuvia.
Pointit Penangista:
- pyyhkii täysin lattiaa Kuala Lumpurilla
- ruoka täysin hypetyksen arvoista
- sopii kelle tahansa
- liikkuminen täysin perseestä
- kiinalaiset enemmistö, brittituristejakin enemmän kuin malesialaisia
- Malabar Innistä pelkkää hyvää sanottavaa (paikan omistaja kirjoitti meille kirjeen, jossa pahoitteli remontista johtunutta meteliä ja toi viinirypäleitä)
- erittäin kannattavaa tehdä pakomatkoja kaupungin hälinästä
- Kaakkois-Aasialle tyypillinen shemale-kulttuuri elää ja voi hyvin
- sitten vielä: Lebuh Chulialla löydät aamupäivästä koukkujalkaisen kiinalaismiehen, joka tekee taivaallisen hyvää riisiä ja kanaa ja naurettavan halvalla, suhteemme oli herkkä, rakastava ja välittävä, vaikkakin tiesimme molemmat sen olevan pelkkää ruokaa
Kirjoitan tätä hieman elämää nähneestä paatista, jolla matkaamme Langkawille. Olkoon tämä siis jäähyväisviestini samalla, jos meri ei ole meille armollinen. Rakastan teitä kaikkia. Matka Penangiin ei myöskään ollut niin mutkaton, kuin olimme alunperin suunnitelleet. Oikean bussin löytämiseen sai terminaalissa apua pyytämättä ja penkit olivat täydelliset muutaman tunnin unille. Puolessa välissä matkaa kuitenkin heräsin, kun bussi pysähtyi ja kaikki käskettiin ulos. Bussi oli nimittäin alkanut savuttaa sen verran paljon, ettei matkaa voitu jatkaa kyseisellä kulkuneuvolla. Koska olimme noin puolessa matkassa, ympärillä oli pelkkää jylhää vuorimaisemaa. Seuraavaa bussia voisi joutua odottamaan pari tuntia keskellä ei yhtään mitään. Paikalle pysähtyneen bussin kuljettaja oli kuitenkin sen verran ystävällinen, että saimme jatkaa loppumatkan toisen bussin tavaratilasta löytyneeltä sohvalla. Tämä meni kuitenkin eri paikkaan, josta olimme reitin hostelliimme tarkistaneet, mutta rehellisen oloinen pimeän taksin kuljettaja vei meidät perille muutaman euron korvausta vastaan. Malabar Innin ystävällinen henkilökunta esitteli pikaisesti siistin oloisen seuraavan kahden viikon kotimme ja näytti kartalta sopivat paikat illan ruokailuun. Penangin pääkaupunki Georgetown näytti ensisilmäyksellä hieman ränsistyneeltä, mutta kauniilta.
Aikaa oli varattu pari viikkoa ja Malesiaan totuteltu jo viikko Kuala Lumpurissa, joten Georgetownissa saisi harrastaa hieman arkeakin ilman minkäänlaista kiirettä. Kaupungin monipuolisuuden puolesta tekemistä riittikin helposti näinkin pitkäksi ajaksi. Ensinnäkin Georgetown on Unescon maailmanperintökohde, sitä pidetään jonkinlaisena aasialaisen ruoan mekkana ja muutaman kymmenen sentin bussilipulla pystyy vierailemaan vaikkapa maustetarhalla, perhosfarmilla, kasvitieteellisessä puutarhassa, rannalla tai luonnonpuistossa. Ensimmäiset päivät kuitenkin katseltiin ihan rauhassa ympärille ja kuvailtiin hyvin mielikuvituksellisia seinämaalauksia. Hyvin pian huomasimme, että liikkuminen tässä kaupungissa on yhtä helvettiä, koska tiet ovat luultavasti suunniteltu muutamalle hevoskärrylle ja kävelijälle satojen tuhansien skoottereiden ja autojen sijaan. Jumalaisen hyvää ruokaa sai kuitenkin joka puolelta erittäin kohtuulliseen hintaan, joten kiukuttelu jäi vähemmälle. Toinen välittömästi silmään pistänyt asia oli kaupungin rentous ja jonkinlainen eurooppalaisuus. Britit ovat jättäneet tänne jälkensä ja kaupunki on hyvin kiinalaisvaltainen, joka vähentää huomattavasti islamin näkyvyyttä katukuvassa ja jokapäiväisessä elämässä, bisseäkin sai melkein mistä tahansa.
En oikeastaan odottanut tältä etapilta mitään muuta kuin syömistä. Aika kuitenkin kului laittoman nopeasti, koska ihmeteltävää riitti joka puolella. Yksi asia kuitenkin vitutti aivan järkyttävän paljon, nimittäin jatkuva meteli. Hostellissa oli remontti päällä, vieressä rakennustyömaa ja kaduilta kuului epätoivoisten autoilijoiden tööttäilyt. Ensimmäinen pakomatka meteliltä tehtiinkin kasvitieteelliseen puutarhaan. Tästä innostuneena heti seuraavana päivänä bussi vei meidät rannalle. Poltettuani rannalla askillisen tupakkaa ja ihoni jalkapöytiä myöten kestin taas meteliä paljon paremmin. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että Penang on loistava matkakohde reissaamisen profiilista riippumatta. Hiekkarantojen lähistöllä oli moderneja hotelleja vieri vieressä hierontoineen ja pirattivaatekojuineen, Georgetown sopii kaupunkilomailuun yöelämänsä, nähtävyyksiensä ja kulinarististen houkutteidensa kanssa ja HC-matkaajat voivat vaeltaa vuoristossa niin paljon kuin jalat ja pää kestävät. Pienimuotoista vaellusta kokeilimme itsekin luonnonpuistossa. Tämä olikin varmasti koko reissun parhaita kokemuksia, vaikka jalat olivatkin sen jälkeen jumissa ja paita hiestä märkä. Kyllähän muutama tunti keskellä sademetsää itseään fyysisesti koetellen rauhoittaa mieltä kummasti.
Kaksi viikkoa kuitenkin kului ärsyttävän nopeasti ja on aika jatkaa matkaa Langkawille juuri, kun Malabar Inn alkoi tuntumaan kodilta, kaduilla osasi jollain tavalla liikkua ja pieni pala sydämestä jäänyt ruokaparatiisiin nimeltä Red Garden. Toisaalta kalja Penangissa on niin saatanan kallista, ettei synttäreitä kannata viettää täällä, vaan verovapaalla paratiisisaarella. Niin suuri sosiaalipornon ystävä minusta ei ole blogin kirjoittamisesta huolimatta tullut, että tämän enempää jaksaisin arkista olemista kuvailla. Toivottavasti Varpu laittaa tähän paljon valokuvia.
Pointit Penangista:
- pyyhkii täysin lattiaa Kuala Lumpurilla
- ruoka täysin hypetyksen arvoista
- sopii kelle tahansa
- liikkuminen täysin perseestä
- kiinalaiset enemmistö, brittituristejakin enemmän kuin malesialaisia
- Malabar Innistä pelkkää hyvää sanottavaa (paikan omistaja kirjoitti meille kirjeen, jossa pahoitteli remontista johtunutta meteliä ja toi viinirypäleitä)
- erittäin kannattavaa tehdä pakomatkoja kaupungin hälinästä
- Kaakkois-Aasialle tyypillinen shemale-kulttuuri elää ja voi hyvin
- sitten vielä: Lebuh Chulialla löydät aamupäivästä koukkujalkaisen kiinalaismiehen, joka tekee taivaallisen hyvää riisiä ja kanaa ja naurettavan halvalla, suhteemme oli herkkä, rakastava ja välittävä, vaikkakin tiesimme molemmat sen olevan pelkkää ruokaa
Pahoittelemme viivästystä. Tekniikan kanssa oli yllättäen ongelmia.
VastaaPoistaParempi myöhään kuin ei milloinkaan - nimittäin myös synttärionnittelut Tonille! Myöhässä, mutta kuitenkin :-).
VastaaPoistaLaita ihmeessä kuvia isommaks! mukavaa luettavaa:)
VastaaPoistaKuvat aukeaa isompana picasa-albumiin, kun niitä klikkaa. :) -Varpu
Poista